Kuntatyöntekijät keräävät paineita palkkaneuvotteluihin
Syksyn palkkaneuvottelu lähtivät liikkeelle varsin odotetulla tavalla. Erittäin maltillisten palkkaratkaisujen jälkeen työntekijöille on luvassa noin 1,5 prosentin vuosittainen palkankorotus kahden seuraavan vuoden aikana.
Palkankorotusprosentit ovat asettuneet tasolle, mihin niitä alun perin uumoiltiinkin.
Teollisuusliitto löysi yhteisymmärryksen Teknologiateollisuuden kanssa kohtuullisen kivuttomasti, kiitos kokeneiden neuvottelijoiden. Molemmilla puolella pöytää ymmärrettiin talouden realiteetit samalla tavalla.
Metsäteollisuudessa neuvottelutulos syntyi pitkän kaavan kautta. Työnantajaleirin uhkapeli nollatarjouksineen ei tuottanut toivottua tulosta. Lopputulokseen kovat vaatimukset eivät vaikuttaneet millään tavalla, sillä palkankorotusten taso nousi jopa yleistä tasoa korkeammaksi.
Jos yksityisen puolen työmarkkinaneuvotteluissa on päästy yhteisymmärrykseen suhteellisen helpolla, julkisella sektorilla näyttää edessä olevan kovempi vääntö.
Julkinen sektorin työntekijät ovat käärmeissään siitä, että kilpailukykysopimuksella leikattiin julkisen sektorin lomarahoja 30 prosentilla kolmen vuoden ajan. Yksityistä sektoria lomarahaleikkaukset eivät koskeneet.
Julkista sektoria edustavat ammattiliitot valitsivat lomarahaleikkaukset lomien lyhentämisen sijasta. Lomarahojen määräaikaisen leikkauksen arvioitiin olevan helpommin hyväksyttävissä.
Hallituksen veronalennusten ja verojen jälkeen lomarahaleikkauksen nettovaikutus jäi euromäärältään varsin vaatimattomaksi – paljon vaatimattomammaksi kuin palkkakuitissa oleva bruttosumma. Tästä huolimatta juuri palkkakuitin numerot ovat ne, joihin viitataan ja jotka koetaan menetetyksi.
Suomessa on huonoja kokemuksia julkisen sektorin palkkajohtajuudesta.
Ilmapiiri nollakorotusten ja kilpailukykysopimuksen jäljiltä julkisella sektorilla sellainen, että nyt tarvitaan kunnon korotukset – jopa suuremmat kuin metsä- ja teknologiateollisuudessa. Tätä henkeä julkiset sektorin työntekijäliitot eivät ole peitelleet millään tavalla – päinvastoin.
Suomessa on huonoja kokemuksia julkisen sektorin palkkajohtajuudesta. Vuonna 2008 juuri laman alla julkisen sektorin palkkoja nostettiin yleistä tasoa huomattavasti enemmän. Tällä oli kauaskantoiset vaikutuksen Suomen talouteen.
Kunnallisalan tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista ei jaa varauksetta julkisen sektorin näkemyksiä. Sen mukaan 56 prosenttia suomalaisista pitäisi kuntasektorin palkat ennallaan. Toisaalta yli puolet olisi valmiita nostamaan lastenhoitajien, sairaanhoitajien ja siivoojien palkkoja.
Toivoa sopiikin, että hankalasta asetelmasta huolimatta, julkinen sektori noudattaa vientiliittojen viitoittamaa tietä. On hyvä muistaa, että Suomi ottaa talouskasvusta huolimatta miljardeja velkaa nykyisen elintason ylläpitämiseksi.
Liian kovia ennakko-odotuksia ei omalle järjestöväelle kannata luvata. Neuvotteluissa ripaus realismia on aina parempi kuin liian mahtipontiset tavoitteet.