Wahlroosin ehdotus veisi kansalta oikeuden valita pääministeri
Pankkiiri Björn Wahlroos arvostelee uudessa pamfletissaan Suomen nykyistä perustuslakia ja esittää kymmenen ehdotusta sen kehittämiseksi. Osa ehdotuksista on harkinnan arvoisia, eivät kuitenkaan kaikki.
Wahlroos tunnetaan räväkkänä keskustelijana, joka osaa ottaa julkisuuden haltuunsa. Uudessa pamfletissaan hän on paneutunut aihepiiriin, joka on hänelle selvästi vieraampi kuin talouden kysymykset.
Wahlroosin ajatuksiin perustuslain toimivuudesta kannattaa kuitenkin paneutua.
Wahlroosin mukaan vuoden 2000 perustuslaki vähensi presidentin valtaa. Pääministerin valtaa ei kuitenkaan lisätty vastaavasti. Valta tavallaan katosi niin, että Suomea ei kyetä enää uudistamaan millään hallituskokoonpanolla.
Wahlroosin mukaan pääsyyllinen politiikan jähmeyteen on eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka tulkinnat ovat halvaannuttaneet monet uudistushankkeet.
Wahlroos toistaa usein esitetyn kritiikin, jonka mukaan perustuslakivaliokunta nojaa liiaksi pysyvien asiantuntijoidensa lausuntoihin. Tämä johtuu osittain siitä, että eduskuntaryhmät ovat nimenneet sinne liian kokemattomia jäseniä.
Wahlroos ehdottaakin, että puolueet nimeäisivät perustuslakivaliokuntaan kokeneempia kansanedustajia. Tämä ehdotus kannattaa pitää mielessä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Pääministerin valinnan oikeuden vieminen äänestäjiltä ei ainakaan nostaisi äänestysaktiivisuutta.
Wahlroos harkitsisi presidentin vallan vahvistamista esimerkiksi palauttamalla hänelle oikeus nimetä pääministeri. Tämä ehdotus on syytä tyrmätä suoralta kädeltä.
Vuoden 2000 perustuslaki vahvisti oleellisesti kansanvaltaa, koska se siirsi hallitusneuvottelut eduskunnalle ja eduskuntaryhmille. Suurimman ryhmän edustajalle annettiin oikeus vetää hallitusneuvotteluja.
Käytännössä perustuslaki vahvisti käytännön, että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee vaalien jälkeen pääministeri. Äänestäjät tietävät tämän uurnille mennessään.
Pääministerin valinnan oikeuden vieminen äänestäjiltä ei ainakaan nostaisi äänestysaktiivisuutta.
Yhtä mahdottomana on pidettävä ehdotusta vaalijärjestelmän uudistamisesta. Wahlroos vahvistaisi suurimpien puolueiden asemaa jakamalla maan viiteenkymmeneen vaalipiiriin. Kun jokaisesta vaalipiiristä valittaisiin keskimäärin neljä kansanedustajaa, suurten puolueiden suhteellinen osuus kasvaisi tuntuvasti.
Wahlroosin esittämä vaalijärjestelmä epäilemättä helpottaisi hallituksen muodostamista vaalien jälkeen. Eduskuntaan jäisi ehkä vain kolme, korkeintaan neljä suurehkoa puoluetta, ja pienemmät puolueet saisivat vain muutaman kansanedustajan tai putoaisivat kokonaan eduskunnan ulkopuolelle.
Suomen vaalijärjestelmässä on kuitenkin tavoiteltu sitä, että kaikki puolueet saisivat mahdollisimman tarkasti suhteellista kannatustaan vastaavan osuuden kansanedustajista. Tämän periaatteen muuttaminen tarkoittaisi poliittisen perusrakenteiden vallankumousta. Sellaiselle ei taida tukea löytyä.