Vihreät haastavat myös keskustaa
Torstaina julkistettu Ylen gallup oli historiallinen. Vihreät nousivat ensimmäistä kertaa gallup-historiassa toiseksi suurimmaksi puolueeksi 17,6 prosentin kannatuksella.
Tulos on varsin merkittävä, sillä kaksi vuotta sitten eduskuntavaaleissa vihreiden ääniosuus oli vain 8,5 prosenttia.
Kannatus on sen jälkeen kaksinkertaistunut, ja politiikan tarkkailijat puhuvat jo vihreän jytkyn mahdollisuudesta seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Vihreiden kannatuksen kasvuun on monta syytä.
Vihreät ovat oppositiossa onnistuneet ottamaan henkisen yliotteen vanhasta valtiohoitajapuolueesta SDP:stä.
Edellinen vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö omasi varsin herkän liipasinsormen ja ehti monta kertaa reagoida ensimmäisenä hallituksen päätöksiin.
Myös vihreiden puheenjohtajan vaihdos kesäkuussa onnistui erinomaisesti verrattuna SDP:n taannoiseen vaihdokseen.
Sosiaalidemokraatit näyttävät vieläkin kipuilevan vuoden 2014 puoluekokouksesta, jossa Antti Rinne syrjäytti niukalla äänierolla Jutta Urpilaisen.
Uudesta puheenjohtajasta Touko Aallosta on piirtynyt kuva Niinistöä rakentavampana poliitikkona, joka on valmis kuuntelemaan ja rakentamaan yhteistyötä myös hallituksen ja opposition rajalinjan yli.
Vihreät ovat työntämässä Aaltoa jo pääministeriputkeen. Torstain gallup rohkaisee myös mediaa seuraamaan häntä tästä näkökulmasta.
Toisaalta se merkitsee myös tiukempaa läpivalaisua, mistä hyvänä osoituksena on viime päivien uutisointi Aallon yksityiselämän käänteistä.
Vihreiden nousu näyttää tapahtuneen ennen muuta SDP:n kustannuksella, jonka kannatus painui gallupissa alle 16 prosentin rajan.
Rinteen SDP:stä on piirtynyt kuva äijäpuolueena, ja koulutetuille kaupunkien naisille vihreät näyttävät nyt houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Vuosien 2011 vaaleissa sosiaalidemokraatteja rokottivat perussuomalaiset, jotka veivät heiltä työväestöön kuuluvia miesäänestäjiä.
Tähän vastattiin nostamalla puheenjohtajaksi Rinne, joka epäonnistui vuoden 2015 vaaleissa. Nyt vihreät ovat viemässä naisetkin.
Vihreiden nousu on kova haaste myös hallituksen pääpuolueille.
Kokoomus kilpailee vihreiden kanssa suurissa kaupungeissa samoista äänestäjistä, mistä Helsingin pormestarivaali oli hyvä esimerkki.
Keskusta kohtaa puolestaan vihreiden haasteen maakunnissa, joissa vihreät onnistuivat kasvattamaan tuntuvasti kannatustaan kuntavaaleissa.
Vihreät saivat valtuutettuja kaikkialla, minne he vain saivat ehdokkaita nimettyä.
Keskusta voi vastata vihreiden haasteeseen parhaiten kirkastamalla omaa kuvaansa puolueena, jolle sosiaalinen tasa-arvo ja kestävä talous ovat tärkeitä.
Keskusta voi vastata vihreiden haasteeseen parhaiten kirkastamalla omaa kuvaansa puolueena, jolle sosiaalinen tasa-arvo ja kestävä talous ovat tärkeitä.
Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön perustuva talous ja energiantuotanto pitää nostaa näkyvämpään rooliin keskustan politiikassa.
Suurissa kaupungeissa keskustalla on jopa hyökkääjän rooli tarjolla. Esimerkiksi Helsingin vihreiden näytöt kaupungin energiapolitiikan uudistamisesta päästöjen vähentämiseksi ovat varsin heiveröisiä.
Toisaalta vihreiden näytöt myös maakuntien elinvoiman puolustamisessa ovat toistaiseksi varsin vaatimattomia.
Jyväskyläläisen Aallon valinta puheenjohtajaksi ei muuksi muuta sitä tosiasiaa, että vihreissä valta ja politiikan painopiste ovat tukevasti pääkaupunkiseudulla.
Seuraaviin vaaleihin mennessä ehtii tapahtua vielä paljon. Keskustankin osalta kannatuksen kasvattamisen avaimet ovat edelleen puolueen omissa käsissä.