Äänestäjien arvaamattomuus ei johdu aatteettomuudesta
Kuntavaalien menestymiseen tai menestymättömyyteen ei ole olemassa yhtä yksittäistä syytä. Tulos on monien tekijöiden summa.
Tämä tieto käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreesta tutkimuksesta. Siinä selvitettiin kansalaisten äänestyskäyttäytymisen syitä kevään vaaleissa.
Tärkeimmäksi yksittäiseksi valintaperusteeksi nousi aatteellisuus. Yli puolet kuntavaaleissa äänestäneistä kertoi puolueen perinteiden ja mielikuvan puolueen harjoittamasta politiikasta olevan keskeinen valintaperuste.
Aatteellisuus valintakriteerinä korostui erityisesti SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien keskuudessa.
Keskustan kannattajat pitävät muita puolueiden kannattajia tärkeämpinä puolueen ehdokasasettelua sekä ystävien ja tuttavien suosituksia.
Aatteelliset syyt eivät painaneet keskustaa äänestäneiden puntarissa yhtä paljon kuin vasemmistopuolueilla ja vihreillä.
Lähes puolet kyselyyn vastanneista piti tärkeänä kriteerinä puolueen yleistä toimintaa ja kyvykkyyttä ajaa vastaajan oman sosiaaliryhmän etuja.
Hieman vajaa kolmannes vastaajista kertoi valintakriteeriksi sen, että äänestää yleensä samaa puoluetta.
Puolueen edustajien esiintyminen televisiossa tai tuttujen suosituksilla oli vaikutusta vain joka kymmenen äänestäjän ehdokasvalintaan.
Huomionarvoista on, että puolueen puheenjohtajilla arvioitiin olleen näissä vaaleissa vähemmän merkitystä puoluevalinnassa kuin viisi vuotta sitten.
Protesti tai halu näpäyttää päättäjiä oli valintaperusteena 15 prosentilla vastaajista. Prosenttiosuus on huomattavasti pienempi kuin ennen vaaleja julkaistuissa tutkimuksessa.
Osa kyselyynkin vastanneista tosin luopui protestihaluista jo ennen vaalipäivää.
Mitään yksittäistä hokkuspokkus-temppua, jolla puolueen kurssi oikaistaan, ei ole olemassa.
Keskustassa on ruodittu kuntavaalien tuloksia monista eri näkökulmista. Puolueen sisällä on kannettu erityistä huolta isojen kaupunkien heikosta kannatuksesta.
Tutkimuksesta ei löydy yksiselitteistä syytä keskustan vaatimattomaan kuntavaalimenestykseen.
Osa perusteista, kuten puheenjohtajan merkitys vaalitulokseen, on jopa ristiriidassa vaalien jälkeen esitettyjen arvioiden kanssa.
Keskustan sisällä yleispoliittista tilannetta ja puheenjohtaja Juha Sipilään kohdistunutta kielteistä julkisuutta on pidetty keskeisinä syinä heikkoon vaalimenestykseen.
Näistä syistä on vaikea olla eri mieltä. Pääministeripuolueena tuskin on koskaan helppo lähteä mihinkään vaaleihin – ei varsinkaan silloin, kun maan etu on laitettava puolueen edelle.
Kuntavaaleissa keskusta ei ollut se puolue, johon liikkuvien äänestäjien katseet ja toiveet kääntyivät. Ajankohta ei ollut millään tavalla puolueelle otollinen.
Vaalituloksen tulkitsemista vaikeuttaa myös se, että keskustan menestys tai menestymättömyys vaihteli paikallisesti.
Joillakin alueilla puolue pärjäsi erinomaisesti ja monilla alueilla taas tuli takkiin.
Keskustan kannalta on hyvä, että kuntavaalitulos perkataan läpi avoimesti.
Jo nyt kuitenkin selvää, että mitään yksittäistä hokkuspokkus-temppua, jolla puolueen kurssi oikaistaan, ei ole olemassa.
Hyvä tulos perustuu pitkäjänteiseen ja uskottavaan politiikkaan. Tässä keskusta on aina ollut luokan parhaimpia oppilaita. Hyvät päätökset pitäisi osata kertoa myös äänestäjille.