Berner sai raukkamaisen kohtelun
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) julkisti viime torstaina selvityksen liikenneverkkoyhtiön perustamisesta.
Hallituskumppaneiden reaktiota Bernerin selvitykseen voi luonnehtia yhdellä sanalla raukkamaiseksi.
Viime päivien myrskyisän keskustelun jälkeen on hyvä palauttaa mieliin, miksi ja miten Bernerin selvitys syntyi.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus hyväksyi viime huhtikuussa julkisen talouden suunnitelman lähivuosille.
Samalla kehysriihessä sovittiin, että ”liikenne- ja viestintäministerin johdolla valmistellaan esitys liikenneverkon kehittämiseksi liiketaloudellisesti”.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ryhtyi ripeästi töihin ja asetti heti kehysriihen jälkeen selvityshankkeen asiaa valmistelemaan.
Hankkeessa on useita alatyöryhmiä, joissa on monien sidosryhmien, esimerkiksi valtiovarainministeriön edustus.
Berner esitteli viime torstaina hankkeen väliraportin.
Hallituksessa etukäteen sovitulla tavalla selvitys lähtee lausuntokierrokselle, minkä jälkeen ministeriö valmistelee asiasta oman ehdotuksensa hallituksen puoliväliriiheen.
Selvityksen tekemisestä ja sen käsittelyn aikataulusta oli siis yhdessä sovittu.
Tästä huolimatta perussuomalaiset ja kokoomus kiirehtivät tyrmäämään selvityksen Bernerin ”sooloiluna”.
Raportin esitykset eivät voi olla yllätys kenellekään, joka on vaivautunut lukemaan selvityshankkeen asettamispäätöksen.
Siihen kirjoitettiin viime huhtikuussa selkeä toimeksianto ja aikataulu:
”Hankkeessa tarkasteltavana on malli, jossa Liikenneviraston väylien hoidon, kehittämisen ja ylläpidon tehtävät siirrettäisiin perustettavaan valtionyhtiöön, jonka rahoitus kertyisi pääasiassa asiakasmaksuista.”
”Valmistelun tavoitteena on selvittää ja tehdä ehdotus tarvittavista lainsäädäntömuutoksista ja muista toimenpiteistä siten, että uudistus olisi mahdollista toteuttaa vuoden 2018 alusta, jos niin erikseen päätetään.”
Keskustan hallituskumppanit ovat lähdössä vaaralliselle tielle.
Suomessa on monesti peräänkuulutettu avoimuuden tärkeyttä suurten uudistusten valmistelussa. Tämän avoimempaa valmistelutapaa on vaikea kuvitella.
Totta on, että autoveron poistoa ja polttoaineverotuksen keventämistä ei suoraan mainita hankkeen asettamispäätöksessä.
Silti erityisesti perussuomalaisten kiivailua autoveron puolesta on vaikea ymmärtää, pitihän puolue autoveron alennusta lähes suurimpana saavutuksenaan hallitusneuvotteluissa.
Keskustan hallituskumppanit ovat lähdössä vaaralliselle tielle.
Hallituksen työlle ei voi ennustaa jatkossa menestystä, jos tavaksi otetaan naapuripuolueen ministereiden valmistelemien hankkeiden julkinen tyrmäys ennen yhteistä päätöksentekoa.
Hallituksessa onkin syytä käydä selventävä keskustelu syntyneestä tilanteesta.
Autokaupan mahdollisten markkinahäiriöiden käsittelyn lisäksi on tarpeen kerrata myöskin hallitustyön yleiset pelisäännöt.