Perussuomalaiset tärkeän vaalin edessä
Timo Soinille tulee ensi kesänä täyteen 20 vuotta perussuomalaisten puheenjohtajana. Hänen kautensa on ollut uskomaton menestystarina. Hädin tuskin eduskunnassa pysynyt pikkuryhmä kasvoi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa lähes 40 kansanedustajan puolueeksi. Kun menestys toistui vuonna 2015, Soini vei puolueensa hallitukseen ja otti ulkoministerin salkun.
Soini on saanut nyt politiikassa kaiken, mitä hänellä on saavutettavissa. Puheenjohtajan paikan jättäminen olisi tätä taustaa vasten ymmärrettävää.
Luopuminen olisi periaatteessa helppoa senkin vuoksi, että Soinille on kasvanut varteenotettavia seuraajaehdokkaita. Esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtajasta Sampo Terhosta on kehittynyt vahva yleispoliitikko, jonka osaaminen riittäisi puolueenkin johtamiseen.
Soinin mahdollista luopumista mutkistaa kuitenkin hänen linjansa avoin haastaminen puolueen sisällä. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho on lähdössä puheenjohtajakisaan, ja hänellä on uusimpien kyselyjen mukaan vahvaa kannatusta puolueessa.
Halla-aho tunnetaan jyrkimmän laidan maahanmuuttokriitikkona. Korkein oikeus tuomitsi hänet muutama vuosi sitten uskonrauhan rikkomisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
Perussuomalaistenkin puheenjohtajan valinta on vain ja ainoastaan perussuomalaisten asia.
Politiikassa on syytä pitää kiinni muutamista kirjoittamattomista säännöistä. Yksi niistä on, että puolueet tekevät itse omat valintansa eikä ulkopuolisten pidä niihin puuttua. Perussuomalaistenkin puheenjohtajan valinta on vain ja ainoastaan perussuomalaisten asia.
Toisen kirjoittamattoman säännön mukaan myös puolueiden ministerivalinnat ovat pääsääntöisesti niiden oma asia. Joskus takavuosina ulkoministerin valinta vaati ulkopolitiikkaa johtavan tasavallan presidentin siunauksen. Viimeinen esimerkki tämän säännön soveltamisesta oli silloisen presidentin Martti Ahtisaaren ilmoitus, että hän ei kelpuuttaisi Paavo Väyrystä ulkoministeriksi.
Jos Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi, kolmas kirjoittamaton sääntö edellyttäisi hänen tuloaan hallitukseen, mieluimmin puolueen tärkeimmän salkun haltijaksi. Viimeistään tässä vaiheessa muut hallituspuolueet ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö joutuisivat pohtimaan, pidetäänkö näistä kirjoittamattomista säännöistä kiinni.
Halla-aho joutui korkeimman oikeuden tuomionsa jälkeen luopumaan eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä. Voiko kynnys valtioneuvoston jäseneksi olla matalampi? Vastausta tähän kysymykseen voi etsiä perustuslaista, jonka mukaan ”ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia”.
On kuitenkin syytä olla menemättä asioiden edelle. Tässä vaiheessa riittää ensimmäisen kirjoittamattoman säännön noudattaminen. Ulkopuolisten ei ole syytä puuttua perussuomalaisten puheenjohtajan valintaan.