Talvivaara-keskustelun neljä vaihetta
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta myönsi marraskuun alussa valtion kokonaan omistamalle Terrafamelle 100 miljoonan euron lisärahoituksen puoleksi vuodeksi. Päätös perustui parantuneisiin rahoitus- ja tuottavuusnäkymiin sekä ympäristöä kuormittavien prosessien parempaan hallintaan.
Ministerit joutuivat tekemään valinnan kaivostoiminnan ylläpitämisen tai alasajon välillä. Kaivoksen alasajon hinta olisi ollut noin 500 miljoonaa euroa. Alasajo olisi tullut vielä kalliimmaksi, jos kaivostoiminta syystä tai toisesta päätettäisiin käynnistää tulevaisuudessa uudelleen.
Talvivaaraan on sen olemassaolon aikana kulminoitunut paljon tärkeitä arvokysymyksiä ja -valintoja. On sovitettu yhteen elinkeinopolitiikan tarpeita, luonnonvarojen hyödyntämistä, uudistuvaa teknologiaa, ympäristöllisesti kestäviä prosesseja ja globaaleja raaka-aineiden hinnanheilahteluja.
Ministerivaliokunnan ratkaisu oli poliittisen harkinnan tulos. On luontevaa, että ratkaisusta on erilaisia poliittisia näkemyksiä. Samoin on luontevaa, että ratkaisun tehneet ministerit – pääministeriä myöten – käyvät paikan päällä perehtymässä hankkeeseen.
Niin pääministeri Juha Sipilä toimi ja kertoi marraskuun puolivälissä Talvivaaran kaivosalueella vieraillessaan uskovansa yrityksen menestykseen. Kannanotto ei ollut hatusta tempaistu, koska ministerivaliokunta oli päätöstä tehdessään ruotinut päätöstä perusteellisesti eri näkökulmista.
Piposta tehdystä asiasta on sukeutunut vajaassa kuukaudessa keskustelu sananvapaudesta ja poliitikoiden halusta rajoittaa sitä.
Politiikasta ja viestinnästä kiinnostuneiden kannattaa ruotia huolellisesti vierailun jälkeiset tapahtumat. Ne kertovat paljon poliittisesta keskustelustamme ja poliittisesta journalismista.
Tuskin koskaan hatusta on tehty niin paljon asiaa kuin viimeisten viikkojen aikana pääministerin Terrafame-piposta. Piposkandaali alkoi, kun pääministeri käytti Talvivaaran kaivosalueeseen tutustuessaan toimintaa alueella pyörittävän yrityksen logolla varustettuja suojavarusteita.
Pipokeskustelun jälkeen pääministerin ja Terrafamen liitti yhteen tieto, että kaivosyritys oli tehnyt puolen miljoonan euron kaupan malminkuljettimista Katera Steelin kanssa. Uutisen asiasta teki se, että koneiden ja laitejärjestelmien toimittavan yrityksen omistajina on pääministerin sukulaisia.
Keskustelussa on ollut neljä vaihetta: poliittinen päätös Talvivaaran kaivoshankkeen tukemisesta, pukeutuminen Terrafamen suojavarusteisiin, sukulaisyhteys Katera Steeliin ja toimittajille annettu kiivas ”palaute”.
Kun pääministeri laittoi päähänsä Terrafame-pipon, Talvivaara-kypärässä aikanaan esiintynyt entinen ympäristöministeri arvosteli pääministeriä ”mainosvideon” tekemisestä.
Lisää vettä tuli myllyyn, kun Terrafamen hankinnoista Katera Steeliltä kertovassa uutisessa annettiin ymmärtää sukulaisuussuhteiden vaikuttaneen tukiratkaisuun. Pääministerin kiivastuminen ei asiaa auttanut.
Piposta tehdystä asiasta on sukeutunut vajaassa kuukaudessa keskustelu sananvapaudesta ja poliitikoiden halusta rajoittaa sitä. Poliitikoiden ja journalistien pitäisi palata ajassa vajaan kuukauden verran taaksepäin.
Terrafame-keskustelun vaiheiden läpikäynti voisi vastata osin myös siihen, miksi äkkiväärä populismi saa paljon kannatusta. Niin poliittiseen kuin journalistiseen sananvapauteen kuuluu myös sananvastuu.