Asevienti vaatii tarkkaa harkintaa
Suomen asevienti nousi viikonvaihteessa julkiseen keskusteluun Helsingin Sanomien uutisoinnin johdosta. Lehti väitti Suomen linjan muuttuneen löysemmäksi Juha Sipilän hallituksen aikana.
Aseita viedään nyt myös Keski-Aasian diktatuurimaihin, joihin niitä ei aiemmin viety.
Myös asekauppoja Saudi-Arabian kanssa voidaan HS:n mukaan kyseenalaisina, koska maa osallistuu Jemenin sisällissotaan.
Pääministeri Sipilä torjui väitteet linjanmuutoksesta tuoreeltaan sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla. Sipilän mukaan ihmisoikeusnäkökulma ohjaa edelleen asevientipäätöksiä.
Keskustelu asiasta jatkuu edelleen vilkkaana.
Valvontavastuu kuuluu näiltä osin ennen muuta valtioneuvoston oikeuskanslerille, joka ei ole asevientipäätöksiin puuttunut.
Professorit Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi syyttivät tiistain Helsingin Sanomissa Sipilän hallitusta puolustustarvikkeiden vientiä koskevan lain, EU:n asekauppapäätösten ja YK:n asekauppasopimuksen rikkomisesta.
Väitteitä lakien rikkomisesta on vaikea arvioida. Valvontavastuu kuuluu näiltä osin ennen muuta valtioneuvoston oikeuskanslerille, joka ei ole asevientipäätöksiin puuttunut.
Eduskunnan puolustusvaliokunta on pyytänyt asiasta hallituksen selvitystä. Eduskunta onkin oikea paikka keskustelulle aseviennin periaatteista.
Kysymys on pohjimmiltaan lähes yhtä vaikeasta tehtävästä kuin ympyrän neliöiminen.
Oma asetuotanto on Suomelle välttämätöntä maan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Oman armeijan tilaukset eivät kuitenkaan riitä ylläpitämään kotimaista asetuotantoa, ja siksi tarvitaan vientiä.
Lainsäädäntö asettaa rajoituksia siihen, minne aseita saa viedä. Pääperiaate on, että aseita saa viedä vain maihin, jotka eivät käytä niitä vääriin tarkoituksiin. Tällaisten vientikohteiden löytäminen on haastava tehtävä.
Kun keskusteluun lisätään mausteeksi vielä ihmisoikeusperiaatteet ja kansainvälisen asekaupan hämärät kuviot, selkeän linjan vetäminen ei ole todellakaan helppo tehtävä.
Tässäkin asiassa avoimuus on parasta. Kulloisenkin hallituksen on kyettävä linjaamaan asevientipäätökset julkisen keskustelun kestävällä tavalla.