Keskustan otettava jälleen vastuu ääriainesten torjumisesta
Poliittinen väkivalta on noussut kuumaksi keskustelunaiheeksi Helsingin rautatieaseman edustalla tapahtuneen, kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn seurauksena.
Tapahtumien kulku on pääosin selvitetty. Suomen vastarintaliike järjesti Helsingin rautatieasemalla mielenosoituksen. Paikalle tullut nuori mies joutui sanaharkkaan mielenosoittajien kanssa, minkä jälkeen vastarintaliikkeen keulahahmo potkaisi miestä rintaan kohtalokkain seurauksin.
Helsingin mielenosoittajat ovat osa pohjoismaista liikettä, jonka ideologia on avoimen kansallissosialistinen. Helsingin tapahtuma ei ollut ensimmäinen väkivallanteko, johon sen edustajat ovat syyllistyneet.
Tapaus on syytä kytkeä laajempiin yhteyksiin.
Vastarintaliike on vain marginaalinen ilmiö. Enemmän on syytä olla huolissaan yhteiskunnan ilmapiirin yleisestä kovenemisesta viime vuosien aikana.
Tämä koveneminen näkyy monella tavalla. Sosiaalisessa mediassa kukoistaa vihapuhe. Poliitikot ovat saaneet tottua siihen, että väkivallalla uhkaaminen kuuluu työn luontaisetuihin.
Maalaisliitto-keskusta on historiansa aikana saanut usein taistella eturintamassa kansanvallan puolesta poliittista väkivaltaa vastaan.
Santeri Alkio joutui piileskelemään henkensä kaupalla punaisten valtaamassa Helsingissä kansalaissodan aikana. Mutta vain muutama viikko kansalaissodan päättymisen jälkeen Kyösti Kallio puhui Nivalan kirkossa kansalaissovun puolesta.
Maalaisliiton työ kansalaissovun rakentamiseksi huipentui ensimmäisen punamultahallituksen muodostamiseen vuonna 1937. Sen ansiosta työläisetkin lähtivät puolustamaan isänmaata talvisodassa.
Maalaisliitto osallistui ratkaisevasti myös äärioikeistolaisen liikehdinnän pysäyttämiseen 1930-luvun alussa. Urho Kekkonen aloitteli poliittista uraansa kirjoittamalla kirjan demokratian itsepuolustuksesta. Jos Maalaisliitto olisi valinnut toisin, Suomestakin olisi voinut tulla fasistinen diktatuuri.
Keskustan on syytä olla valppaana myös tänään, kun jälleen uudet voimat pyrkivät horjuttamaan luottamusta kansanvaltaan jopa väkivaltaa lietsomalla.
Sotien jälkeen kansanvallan haastajaksi nousi kansainvälinen kommunistinen liike. Maalaisliitto pysäytti sen etenemisen maaseudulla monissa vaalikampanjoissa. Kaupungeissa ja teollisuuspaikkakunnilla rintamavastuun kommunismin pysäyttämisestä kantoi SDP.
Vielä 1970-luvullakin äärimmäisen vasemmiston piirissä eläteltiin unelmia yhteiskuntajärjestelmän väkivaltaisesta muuttamisesta.
Tämän historian valossa keskustan on syytä olla valppaana myös tänään, kun jälleen uudet voimat pyrkivät horjuttamaan luottamusta kansanvaltaan jopa väkivaltaa lietsomalla.