Kauaksi taakse katsoen voi nähdä pitkälle tulevaisuuteen
Kansainvälisen politiikan muutokset vaikuttavat käsittämättömän nopeilta. Tai ainakin niiden tulkitaan tapahtuvan nopeasti.
Yksi syy on, että tapahtumia selitetään henkilökeskeisesti ja päivänpoliittisesti.
Kansainvälisen politiikan arvioinnissa on muotia kauhistella Turkin presidentti Recep Erdoganin, Yhdysvaltojen republikaanien presidenttiehdokas Donald Trumpin tai Iso-Britannian brexit-ulkoministeri Boris Johnsonin puheita.
Kaaos ei kuitenkaan johdu vain valtaa käyttäviin henkilöistä ja levottomista olosuhteista. Turkki on hyvä esimerkki siitä, miten muutoksia kannattaisi arvioida laveammin.
Bosporinsalmen alueella toteutuu nyt monia eri aikaan alkaneita ja eri ajan kestäneitä muutoksia, joita pitää tutkia huolella.
Turkki on oman aikamme kansainvälisten tapahtumien, syiden ja seurausten geopoliittinen solmukohta. Hyvä ja paha kohtaavat.
Tapahtumat tarjoavat kiinnostavia tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kansainvälinen politiikka saa julkisuudessa monet inhimilliset kasvot.
Valta- ja henkilökeskeiset selitystavat näkyvät Turkin tilanteen arvioinnissa. Koskevat asiat sitten suurvaltasuhteita, sotilaallista uhkaa, presidentin toimia, ihmisoikeuksia, kansanvaltaa, omien kansallisten vähemmistöjen kohtelua, pakolaisvyöryn patoamista, kansainvälistä terrorismia, asemointia Euroopassa.
Turkki on ollut laajalle ulottunut, jopa Keski-Euroopan portteja kolkutellut suurvalta. Se on ollut historian, maanosien, kansojen, kulttuurien ja uskontojen kohtaamispaikka.
Voimansa tunnossakaan se ei ole kuitenkaan ollut sisäisesti ehyt, kansoja ja arvoja luontevasti yhteen liittänyt ”sulatusuuni”.
Turkkilaiseen vallankäyttöön ei ole kuulunut ihmisarvoja kunnioittava humanistinen sopeuttaminen.
Valtaapitävät ovat ottaneet poliittisen voiman ja enemmistön sisäisiä vastakkainasetteluita kärjistämällä.
Välimerta myötäilevässä Euroopassa ollaan sellaisen haasteen äärellä, jota ei ole ennen koettu.
Tapahtumien syissä ja ratkaisuissa pitäisi arvioida monenlaisia kehityskulkuja.
Lähtökohta ei saa olla omia ennakkokäsityksiä ja ajankohtaisia poliittisia valintoja vahvistava esimerkkivalikoima, vaan avarakatseinen historiallis-kulttuurinen ja yhteiskunnallis-poliittinen arviointi.
Tällä hetkellä se on tarpeen. Välimerta myötäilevässä Euroopassa ollaan sellaisen haasteen äärellä, jota ei ole ennen koettu. Kansalliset ja uskonnolliset ristiriidat saattavat olla enemmän seuraus kuin syy.
Ongelmien todellinen syy voi juontua luonnon ja ympäristön muutoksista.
Jos elintasopakolaisuuden sijasta puhutaan kuolemaa pakenevista kansainvaelluksista, poliittisten ratkaisujen mittasuhteet ja toimenpiteet muuttuvat toisenlaisiksi.
Tilanteen arvioinnissa tarvitaan tietoa ja taitoa, paljon puhuttua ja monesti kaivattua eurooppalaista laaja-alaista sivistystä.
Pitää katsoa kauaksi menneeseen ja nähdä pitkälle tulevaisuuteen.
Media on tärkeä lähde kansainvälisen politiikan liikahdusten arvioinnissa ja näkemysten välittämisessä, mutta onko se tässä tilanteessa enemmän huono renki kuin hyvä isäntä.