Jännityksen lisääntyminen varjostaa Viron merkkipäivää
Tänään lauantaina tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Viro julistautui itsenäiseksi. Muista Baltian maista Latvia antoi oman itsenäisyysjulistuksensa seuraavana päivänä. Liettua oli antanut vastaavan julistuksen jo aiemmin.
Viron tie itsenäisyyteen avautui Neuvostoliiton epäonnistuneen vallankaappausyrityksen myötä. Varapresidentti Gennadi Janajevin johtama juntta oli ilmoittanut 19. elokuuta syrjäyttäneensä presidentti Mihail Gorbatshovin. Farssimainen kumoushanke kaatui kuitenkin nopeasti, kun Venäjän presidentti Boris Jeltsin otti ohjat käsiinsä. Koko Neuvostoliitto lakkasi olemasta saman vuoden loppuun mennessä.
Tilanne oli vielä hyvin epäselvä 20. elokuuta, kun Viro otti ratkaisevan askeleensa. Maata miehittivät edelleen neuvostoarmeijan joukot, ja Tallinnan televisiokeskuksen ympärillä oli tankkeja. Verenvuodatukselta kuitenkin vältyttiin, ja naapurimaan itsenäistyminen saattoi edetä pääosin rauhallisesti.
Suomen ulkopoliittinen johto seurasi Viron tapahtumia kaksijakoisissa tunnelmissa. Presidentti Mauno Koivisto oli tukenut johdonmukaisesti presidentti Gorbatshovia ja halusi välttää tekemästä mitään sellaista, joka olisi vaikeuttanut hänen asemaansa. Samaan aikaan haluttiin kuitenkin tukea Baltian maiden itsenäistymistä.
Baltian maiden julistukset käynnistivät kansainvälisen kilpajuoksun siitä, mitkä maat ehtivät ensimmäisinä tunnustaa niiden itsenäisyyden. Suomi otti ratkaisevan askeleen 25. elokuuta, kun hallituksen ulkoasiainvaliokunta kokoontui presidentin linnaan pohtimaan tilannetta. Aikalaistodistajien mukaan pääministeri Esko Aho taivutti lopulta presidentti Koiviston Viron itsenäisyyden tunnustamiseen nopealla aikataululla.
Menettelytavaksi löydettiin diplomatian kukkanen. Suomi ei ollut koskaan tunnustanut virallisesti Viron liittämistä Neuvostoliittoon. Näin ollen Suomi saattoi vain palauttaa diplomaattisuhteet naapurin kanssa.
Suomen tuki Virolle ei jäänyt muodollisuuksien hoitamiseen.
Suomen tuki Virolle ei jäänyt muodollisuuksien hoitamiseen. Veljeskansaa oli tuettu monin tavoin jo aiemmin. Historiaan on jäänyt erityisesti presidentti Urho Kekkosen vierailu Virossa 1964.
Kuluneen 25 vuoden aikana Viron ja Suomen suhteet ovat kokeneet suuren muutoksen. Mistään isoveli–pikkuveli -asetelmasta ei voi enää puhua. Viro on ottanut Suomea kiinni monilla elämänaloilla ja mennyt jopa ohi esimerkiksi tietotekniikan soveltamisessa hallinnossa.
Helsinki ja Tallinna ovat kehittymässä kaksoiskaupungiksi. Ajatus Suomenlahden ali rakennettavasta rautatietunnelista ei ole enää kaukaista utopiaa vaan täysin vakavasti otettava hanke.
Viron juhlapäivää varjostaa tänään kansainvälisen jännityksen kiristyminen. Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan selkkaus heijastuvat myös Itämeren alueelle.
Venäjän ja Viron suhteet kantavat raskasta historiallista painolastia, eivätkä viime aikojen tapahtumat ole tätä taakkaa ainakaan keventäneet. Nato-jäsenyys on tätä taustaa vasten ollut Virolle tärkeä turvallisuuden ankkuri.
Tänä päivänä on joka tapauksessa syytä onnitella Viroa ja virolaisia, onhan maa kehittynyt jättiharppauksin 25 vuodessa.