Taas saatiin muistutus maailman pahuudesta
Suomalaisetkin saivat – taas kerran – lähelle tulleen muistuksen maailman pahuudesta, kun Istanbulin kansainvälisellä lentokentällä tapahtui terrori-isku myöhään tiistai-iltana.
Kymmeniä kuolleita, moninkertaisesti haavoittuneita. Silmitöntä ampumista, itsemurharäjäytyksiä.
Edellisestä suuresta Euroopassa toteutetusta terrori-iskusta on kulunut vasta muutama kuukausi. Silloin surtiin Brysselissä.
Lähelle suomalaisia uusi isku tuli siksi, että Turkki on monen pohjoismaalaisenkin suosima lomamaa, ja Istanbulissa on vilkas kansainvälinen lentokenttä. Sen kautta moni suomalainenkin on matkustanut – ja yhä matkustaa.
On paikallaan sanoa ”ja yhä matkustaa”, sillä terrorismille ei pidä antaa periksi.
Lyhyellä tähtäimellä ainoa keino on tehostaa terrorismin vastaisia toimia.
Euroopan kannalta Turkki on keskeisessä asemassa. Sen rajoilla soditaan (Syyria), sieltä on lähtenyt monta tuhatta taistelijaa järjestäytyneen terrorismin riveihin (Isis), sillä on oma, sisäinen ongelma (kurdit) ja se on ollut Euroopan yllättäneen maahanmuuton tärkeä kauttakulkumaa.
Kun terrorismin vastaisesta taistelusta puhutaan, on aina muistettava puhua myös syistä, jotka terrorismia synnyttävät.
Tämä kaikki säteilee myös Eurooppaan, joka yrittää sopia pakolaistulvan hallitsemisesta viisumivapaudesta neuvottelemallakin.
Terroristeja eivät viisumit tietenkään pysäytä, mutta vapaa kulku yli rajojen helpottaa esimerkiksi Isis-taistelijoiden mahdollisuuksia.
Tämä voi olla entistä suurempi uhka. Isis on kokenut pahoja tappioita, ja sen hallitsema alue on kutistunut. Yksittäisten terroritekojen tekeminen esimerkiksi Euroopassa saattaa olla osa järjestön uutta strategiaa.
Uhkia ei kannata kuitenkaan liioitella.
Turkki on vahva sotilasvalta, ja sillä on terrorismin vastaista taistelukykyä. Sitä paitsi turistialueet – suuria kaupunkeja lukuun ottamatta – ovat saaneet elää koko lailla rauhassa.
Ja täytyypä muistaa sekin, että mahdollisuus osua miljoonakaupungeissa väkivaltaisten tapahtumien keskipisteeseen on sittenkin perin vähäinen.
Mutta kun terrorismin vastaisesta taistelusta puhutaan, on aina muistettava puhua myös syistä, jotka terrorismia synnyttävät.
Niitä on paljon. Ne lähtevät historiasta ja sen tulkinnoista, sorrosta, köyhyydestä, väärin ymmärretystä uskonnollisuudesta, näköalattomuudesta, kulttuurien törmäyksestä ja monesta muusta asiasta, joissa kauhisteleva länsikin on usein ollut osallisena – tavalla tai toisella.
Siksi vastaus ei voi olla vain sotilaallinen ja muureja rakentava.
Sen sijaan on väsymättä etsittävä keinoja vuoropuheluun, ja edistettävä sellaista maailman kansojen sopua, joka antaa kaikille kansoille ja yksilöille elämisen mahdollisuudet.
Siinä on tehtävää myös EU-johtajille – sitten joskus, kun brexit-äänestyksen pohdinnoilta ehditään.