Spekulaatioilla on nyt kova kysyntä
Keskustelu Ison-Britannian kansanäänestyksen seurauksista on kiehunut kiivaana, kuten odottaa sopii. Tällaisia spekulaatiomahdollisuuksia maailmalle tarjotaan harvoin.
Kommentit ja veikkaukset kulkevat laidasta laitaan. Kukaan ei pysty esittämään ehdottoman pitäviä faktoja. Keskusteluun pitääkin suhtautua kriittisesti.
Varmaa on vain, että brittien lähtö EU:sta häiritsee talouskasvua. Eniten tämä vaikutus osuu saarivaltioon itsensä. Myös muualla kärsitään, Suomessakin.
Toinen suuri kysymys on, miten ero muuttaa unionia. Jotkut vaativat, että integraatiota eli yhteistä politiikkaa on lisättävä ja syvennettävä. Toiset ajattelevat, että se olisi pahinta, mitä nyt voidaan keksiä.
Suomalaisilta saattaa tulla monenlaista EU-arvostelua, mutta suuri enemmistö elää jalat maassa.
Omituisiakin on jo touhuttu.
Yksi yllätys tuli ulkomailta. Saksalaismedia paljasti Saksan valtiovarainministeriön pelkäävän, että Suomi saattaisi seurata muutaman muun maan kanssa Ison-Britannian esimerkkiä.
Saksan hallituksen asiantuntijat tuntevat Suomea nyt huonosti. Suomalaisilta saattaa tulla monenlaista arvostelua, mutta suuri enemmistö elää jalat maassa. Ainakin sen se ymmärtää, että Iso-Britannian ero sotkee Euroopan talouden nousua aivan tarpeeksi. Siihen soppaan ei uusia kokkeja tarvita.
Siksi myös ehdotus, jonka mukaan Suomessakin tulisi järjestää nopeasti kansanäänestys jäsenyydestä, on aivan harkitsematon.
Toivottavasti suomalaiset eron puuhaajat rauhoittuisivat. Kyllä kaikkien kannattaa nyt ensin hyvin tarkkaan seurata, miten saarivaltion ero toteutuu, ja mitä se Iso-Britannialle merkitsee.
Tämä avaa varmasti ymmärrystä.
Suomessa esitetyn kansanäänestysehdotuksen suosiolukuja sopii peilata suomalaisten äänioikeutettujen määrään.
Äänioikeutettuja on melkein 4,5 miljoonaa. Siihen nähden muutama kymmenen tuhattakin kansanäänestyksen vaatijaa on vain olematon joukko.
Otsikoita on rakenneltu myös brittialoitteesta, jonka mukaan kansanäänestys pitäisi uusia.
Siihenkään ei kannata luottaa yhtään, vaikka miljoonat sitä jo vaativat. Kun jäsenyysasiaan haluttiin etsiä kansanvaltaista ratkaisua, uusi äänestys olisi tämän periaatteen pilkantekoa.
Iso-Britannia on ratkaisunsa tehnyt. Sen järkevyyttä voi arvostella, mutta päätöstä pitää kunnioittaa.
Siksi eroprosessi on paras panna käyntiin heti. Sen pitkittäminen – kampitusyrityksistä puhumattakaan – ei kuulu nyt esityslistalle. Ja kun nykyinen pääministeri David Cameron pani äänestyksen alulle, hänen on hoidettava myös seuraukset.
Muuten epätietoisuus eron vaikutuksista kalvaa vielä pidempään kuin nopeasti toimien. Vaikka Cameron ei omien kansalaistensa kysymyksistä niin piittaisikaan, hänellä on velvollisuuksia unioniin jääviä jäsenmaita kohtaan. Niiden ja Ison-Britannian välisen uuden suhteen on syytä selvitä niin pian kuin mahdollista.