Näkyvissä uuden kevään merkkejä
Samaan aikaan, kun Juha Sipilän hallitus on tullut vuoden ikään, alkaa valoa näkyä myös yhteiskunnallisen tunnelin päässä – Microsoft- ja Talvivaara-uutisista huolimatta.
Tässä joitakin esimerkkejä:
Työttömyys on alentunut vuoden takaisesta 10,3 prosentista 9,8 prosenttiin (Tilastokeskus).
Yritysten kasvunäkymät eivät enää heikkene, vaan ne ovat paremmat kuin moneen vuoteen (Ilmarinen).
Kilpailukykysopimuksen mukaisia alakohtaisia sopimuksia alkaa syntyä (Puuliitto ja Metsäteollisuus, Teollisuusalojen ammattiliitto ja Kemianteollisuus, Paperiliitto ja Metsäteollisuus)…
Arvonlisäverokertymän kasvu on ollut viime puolen vuoden ajalta neljä prosenttia, kun parin, kolmen edellisvuoden ajan kasvuprosentti jäi alle yhden (Verohallinto).
Yritysten kasvunäkymät eivät enää heikkene vaan ovat paremmat kuin vuosiin.
Ilmarisen talouskatsaus
Vaikka takaiskujakin varmasti tulee, viestit kertovat siitä, että hallituksen työ Suomen panemiseksi kuntoon etenee.
Julkisuudesta tätä ei tosin aina tahdo huomata. Suuret muutokset jäävät päivänpolitiikan kiivailujen alle. Media auttaa auliisti kriitikoita – olivat nämä sitten oikeassa tai eivät.
Ja me kansalaiset uskomme vaikka mitä soopaa, etenkin, jos se tuntuu meitä miellyttävän ja kun sitä vielä riittävän monta kertaa toistetaan.
Sipilä itse kertoo tästä esimerkin. Jyväskylän torilla muutama viikko sitten häntä tuli puhuttelemaan eläkeläinen, joka sätti pääministeriä, ”kun eläkeläisiltä leikataan…”
Sipilä: ”Mitä sulta on leikattu?”
Eläkeläismies: ”En minä tiijä, mutta kun ihmiset puhuu…”
Puheita on maailma pullollaan. Hyvä neuvo edelleen on, että kannattaa tutkia ennen kuin hutkii.
Opposition tehtävä on olla hallituksen kriitikko. Tätä työtä se tekee nyt niin innokkaasti, että tosiasiat ja todellinen kehitys eivät aina saa sitä sijaa, mikä niille kuuluisi. Sen vaihtoehdot tuovat väistämättä mieleen Kreikan lähivuosien tapahtumat.
Kreikassa vasemmistolainen Syriza-puolue sai vaalivoiton ja nousi valtaan vastustamalla leikkauksien, säästöjen ja uudistusten politiikkaa. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kävi oikein Ateenassa asti kannustamassa veljespuoluettaan.
Asioita seuraavat ovat varmaankin huomanneet, että nyt Syrizan johtama hallitus tekee täsmälleen niitä päätöksiä, joita se vaalien alla kiivaasti vastusti.
Se myy Kreikan valtion omaisuutta jättimäärin, leikkaa eläkkeitä ja sosiaaliturvaa, kiristää verotusta ja uudistaa rakenteita.
Kansa on tosin taas kaduilla. Se vastustaa Syrizaa. Menisipä nyt Arhinmäkikin puolustamaan yllyttämisiään.
Mutta samaan aikaan Kansainvälinen valuuttarahasto, euroryhmä sekä EU-komissio määräävät, mitä Kreikan on tehtävä.
Tämän luulisi puhuttelevan Suomenkin oppositiota.