Arvoitus: Ennen edistyksen lipunkantaja, nyt taantumuksen torvi. Mikä se on?
SDP pääsi keskiviikkona huitomaan hallitusta välikysymyksellä. Uudistushankkeet tuomittiin yksi toisensa jälkeen. Mutta muuhun ei nykypäivän sosiaalidemokraateista taida ollakaan.
Ennen SDP sentään kantoi edistyksen lippua. Nyt se on kuin pahin taantumuksen torvi.
Puolueen aivoriihi oli kehitellyt yhdeksi välikysymyskeskustelun keskeiseksi argumentiksi väitteen, jonka mukaan hallituksella ei ole uudistuksilleen äänestäjien antamaa valtakirjaa.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Kyllä kaikki tiesivät, mitä keskusta aikoi tehdä. Se lupasi panna Suomen kuntoon. Siksi keskustasta tuli ylivoimaisesti suurin puolue. Äänestäjätkin halusivat, että Suomi pannaan kuntoon ja keskustan johdolla.
”Suomi kuntoon” oli myös keskustan vaaliohjelman otsikko. ”Suomi kuntoon” kaikui keskustan vaalirallatuksessakin.
Valtakirja siis on, toisin kuin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väitti ja hänen perässään pienemmät demariviskaalit toistelivat.
Nyt tätä lupausta lunastetaan.
Hyvässä tiedossa oli myös, että Suomen kuntoonpano ei ole helppo juttu. Jokaista yksittäistä säästöä tai uudistusideaa ei tietenkään voitu listata. Se olisi ollut mahdotonta – ja sen myös SDP tietää.
Se kuitenkin kerrottiin, että tulossa on myös hankalia ratkaisuja, joille ei aplodeerata. Mutta ne on tehtävä, jos aiomme itse olla isäntinä omassa maassamme. Oppositiossa näitä päätöksiä voi tosin juosta karkuun. Sellainen vastuunpakoilu ei kuitenkaan osoita erityistä rohkeutta.
Eiköhän SDP:n kannattaisikin harkita jo levynvaihtoa?
Muuten voi käydä niin, että alituisiin ”ei käy” -asemiin käpertynyt demaripuolue jää yliajetuksi. Kun sillä ei ole mitään annettavaa, sitä ei kohta enää noteerata.
Fiksuimmat demarit ovat uhan jo huomanneetkin. Saa nähdä, putoavatko laput puoluejohdonkin silmiltä.
Myös niillä, jotka haluavat seuraavaan hallitukseen, täytyy olla uudistushalua. Sitä olisi viisasta osoittaa jo nyt.
Jokainen poliitikko tietää, että Suomea on uudistettava reippaalla otteella. Tätä työtä on niin paljon, että yksi vaalikausi ei siihen riitä. Uudistustyön täytyy jatkua seuraavien vaalien jälkeenkin.
Niillä, jotka haluavat silloin hallitukseen, täytyy olla uudistushalua. Sitä olisi viisasta osoittaa jo nyt.
Kainosti voisi muistuttaa myös siitä, että punamultayhteistyökään ei ollut sinisiin silmiin ihastumista vaan kovaa Suomen uudistamistyötä.