Huliganismi pilaa kansalaisliikkeiden työtä
Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden vuosipäiväksi Pyhäjoelle järjestetystä ”aktivistien” mielenosoituksesta tuli säälittävä farssi. Asia hukkui hölmöilyjen alle.
Tiedotusvälineiden antama kuva tapahtuneesta on ollutkin ydinvoiman vastustamisen näkökulmasta masentava.
Mielenosoittajia oli vain muutamia kymmeniä, enintään satakunta. Puolet heistä oli tullut ulkomailta. Väki heitteli poliisia kivenmurikoilla, kävi toimittajiin käsiksi, sytytti poliisiauton palamaan ja jätti lopulta metsäleirinsä kaatopaikaksi.
Mukana oli varmasti myös sellaisia, joille ydinvoiman vastustaminen on sydämen asia. Mutta huligaanianarkistit pilasivat – tälläkin kertaa – ilmeisesti vakavaksi aiotun mielenilmauksen.
Jos tarkoitus oli vain tehdä päättömyyksiä, tapahtuma ehkä onnistui. Mutta jos tarkoitus oli vastustaa ydinvoiman lisärakentamista kansalaisaktivismin keinoin, lopputulos oli pannukakku.
Poliisiauton polttaminen tai toimittajien kimppuun käyminen eivät Suomessa edistä mitään aatetta tai hanketta. Päinvastainen vaikutus niillä kyllä on.
Kansalaisliikkeet eivät hyödy siitä, että aktivismin varjolla touhutaan kuin humalassa.
Media on suhtautunut yleensä myönteisesti erilaisiin nykypäivän kansalaisaktivismin muotoihin. Kettutytöistä on tehty sankareita, ja kadun- sekä talonvaltaajia käsitellään myönteisesti. Mutta jos kansalaisaktivisti käy toimittajaan käsiksi, median myötätunto on kovalla koetuksella.
Pyhäjoen uutisilla onkin varmasti myös silmiä avaavaa vaikutusta. Huligaanit ovat pilanneet monta muutakin kansalaisaktivismin mielenilmausta, itsenäisyyspäivän juhlapönötyksen vastustamisesta lähtien. Suomessa ei ymmärretä, miten näyteikkunan särkeminen tai edes huppupäisenä esiintyminen edistäisivät mitään asiaa.
Monille vanhemmille kansalaisille ”aktivisti” ja ”aktivismi” liittyvät Venäjän sortotoimien vastarintaan tsaarinvallan ajalla, ennen Suomen itsenäistymistä. Huliganismin nimittäminen ”aktivismiksi” on heille melkein pyhäinhäväistystä.
Mutta eivät nykypäivän kansalaisliikkeetkään hyödy siitä, että aktivismin varjolla touhutaan kuin humalassa.
Ja sitäkin sopii kysyä, mitä ihmettä ne kymmenet ulkomaalaiset Pyhäjoella tekivät? Hoitaisivat kotimaidensa asiat ensin ja tulisivat vasta sitten sanomaan, miten Suomessa kannattaisi toimia.