Puhdasoppisuus järjenkäytön tiellä
Ihanteet ja arkirealismi törmäilevät poliittisessa keskustelussa. Erityisen herkkä alue on energiapolitiikka.
Pahaksi onneksi myös ihanteet voivat ajautua vastakkain. Ilmaston suojelemiseksi tarvitaan mahdollisimman puhdasta energiaa. Vesivoima ja ydinvoima ovat siinä suhteessa hyviä. Mutta niin vesivoiman kuin ydinenergiankin vastaisia ihanteita ei tarvitse syvältä kaivaa.
Vihreä puolue ja monet hengenheimolaiset ovat keksineet näppärän ratkaisun: vastustetaan kaikkea, mihin löytyy ihanteellinen peruste. Rehellistä yhtälöä on vaikea saada näillä eväillä toimimaan.
Ihanteiden hallitsemalle keskustelulle on tyypillistä argumenttien valikoiva painotus. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergian laitevalmistuksen hiilijalanjälki voi unohtua.
Tässä ilmapiirissä pienilläkin ei-ihanteellisilla ratkaisuilla on huonot menestymisen edellytykset. Vuotoksen ja Kollajan allashankkeet ovat hyvä, oikeammin huono esimerkki.
Paras on usein hyvän vihollinen.
Pohjoisen demonisoiduilla vesivoimahankkeilla saavutettaisiin merkittävä uusiutuvan energian tuotannon lisäys edullisesti ja vähäisin ympäristövaikutuksin.
Vuotoksen ja Kollajan rakentaminen mahdollistaisi olemassaolevan voimalaitoskapasiteetin tehokkaamman käytön ja parantaisi myös tulvasuojelua. Erityisesti tuuli- ja aurinkoenergia tarvitsevat rinnalleen säädettävää tuotantoa, jota vesivoima altaineen edustaa.
Uudet pehmeämmät allasversiot on syytä ottaa vakavaan harkintaan.
Ihanteellista puhdasoppisuutta tihkuvassa ilmapiirissä on lohdullista havaita, että onneksi Suomi on monessa suhteessa rakennettu valmiiksi. Nykyisillä ideologisilla asenteilla ei juuri mikään uusi suuri hanke voi menestyä. Säästyyhän luonto sitten lisävaurioilta.
Silti vieläkin joudutaan havaitsemaan, että paras on usein hyvän vihollinen. Ihanteista on joskus viisasta tinkiä ihmiselämän hyväksi ja niinkin proosallisen perusasian kuin leivän turvaamiseksi.