Vanhusta ei jätetä
Nyt vietettävä vanhusten viikko tarkoittaa läheisten luona vierailua ja naapurin vaarin kauppakassien kantamista.
Poliitikkona se tarkoittaa päätösten punnitsemista arvokkaan vanhuuden näkökulmasta, vanhusten arkeen tutustumista ja ongelmakohtiin puuttumista.
Keskusta on puolue, jonka aate kumpuaa sydämestä.
Mummojen lompakkojen sijaan kiinnostavaa on ikäihmisen kasvoille nouseva hymy. Keskusta on puolue, joka on rakentanut yli vuosisadan julkisia palveluita turvaamaan hyvinvointia, ja joka osaa todistetusti muotoilla rakenteita uudelleen ennakkoluulottomasti.
Siksi olen pettynyt esitykseen hoitajamitoituksen alentamisesta. Ensi perjantaina Helsingissä osoitetaan mieltä hyvän asian puolesta, vanhusten vähimmäishoitajamitoituksen vähentämistä vastaan. Toteutuessaan siirtyminen 0,4 hoitajaan nykyisen jo kipurajalla olevan 0,5 hoitajan sijaan tulisi voimaan jo ensi vuonna.
Kahden numeron ja niitä erottavan pilkun takana on tarina siitä, että 14 potilasta kohden aamuvuorossa olisikin paikalla vain yksi hoitaja, jonka tulisi ehtiä pestä ja pukea kaikki ihmiset, syöttää aamupala ja huolehtia aamulääkkeistä.
Vanhuus on elämän luontainen osa, joka ei saa olla täynnä kiireisten ihmisten synnyttämää ahdistusta tai yksinoloa.
Nyt on pisteen ja jarrun paikka. Koko vanhushuolto kaipaa uudistusta. Tehostaminen ei ole enää ratkaisu säästöjen aikaansaamiseksi, sillä se tarkoittaa hoitohenkilökunnan uupumista ja sitä kautta heikentynyttä työn tulosta.
Kahden numeron ja niitä erottavan pilkun takana on tarina siitä, että 14 potilasta kohden aamuvuorossa olisikin paikalla vain yksi hoitaja, jonka tulisi ehtiä pestä ja pukea kaikki ihmiset, syöttää aamupala ja huolehtia aamulääkkeistä.
Meillä on yhä enemmän fyysisesti hyväkuntoisia, mutta muistisairauksien vuoksi ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevia ikäihmisiä.
Tarvitaan lisää käsipareja ja uusia toimintatapoja. Kallis vuodeosastohoito ei ole ratkaisu vanhusten hoitoon tällaisessa kylmässä maassa, jossa jokainen ihminen kaipaa lähimmäistä. Ihmisyyttä on se, että hoitajalla ja ikäihmisellä on aikaa lukea lehteä, käydä ulkona ja kokea ohjattua taidetoimintaa.
Ratkaisu voisi olla tuetut asumisyksiköt, joissa esimerkiksi muistisairaat ikäihmiset voisivat elää turvallista vanhuuttaan tai vaikkapa yhteisöllisen asumisen muodot, joissa naapurissa asuva opiskelija voisi toimia vanhuksen osapäiväisenä omaishoitajana.
Yhteiskunnan humaanius ja ylisukupolvisuus mitataan siinä, kuinka sen rakenteet auttavat heikoimpiaan.
Kirjoittaja on keskustanuorten puheenjohtaja