Idylli mureni pala palalta
Heinäkuu kului lähes tyystin mökillä tai Suomenlahden saarilla. Tiedotusvälineiden seuraaminen jäi vähälle, eikä talvisin vähintään kymmenet uutiset päivässä kuunteleva uutisfriikki niitä edes muistanut.
Aurinko paistoi, maisemat huikaisivat, meri välkkyi. Siinä maailmanmenoa riittämiin. Suomi näytti parhaat puolensa.
Suurin murhe oli liian leuto tuuli, kun purjeet eivät kunnolla pullistuneet. Loppukuusta mereen ilmestyneet sinilevälautat näyttivät tympeiltä. Vihreässä puurossa ei tehnyt mieli uida ja ympäristöasiat nousivat väkisinkin mieleen. Idylli alkoi särkyä.
Aikaisempina kesinä levätilanne on ollut Suomenlahden itäosassa parempi kuin lännessä. Tänä suvena tilanne vaikutti yhtä pahalta molemmissa suunnissa. Ovatko Venäjän puhdistamot alkaneet falskata, ja eikö maatalouden päästöjä ole saatu yhtään kuriin, kun levien kukinto näytti niin mittavalta?
Todellinen idyllinsärkijä oli radio, joka tuli joskus iltaisin laitettua hetkeksi päälle. Uutisia tuli niin monesta terroriteosta, vallankaappauksesta ja sekopäiden iskuista, että ne menivät väkisinkin sekaisin.
Joka tapauksessa ne pudottivat maan pinnalle ja toivat todellisuuteen. Kesää viettävät suomalaiset ovat saaneet seurata tapahtumia vielä etäältä, mutta kuinka pitkään?
Uhkia ei tietystikään pidä liioitella, mutta tuudittautuminen idyllin säilymiseenkin olisi itsepetosta.
Tapahtumien vyöryessä vähitellen tietoisuuteen, aurinkokin alkoi paahtaa tukahduttavan kuumasti, leväpuuro näytti entistä kitkerämmältä ja tuuli kääntyi täysin vastaiseksi, mutta pysyi niin vaatimattomana, ettei luoviminenkaan onnistunut. Onko maailma tullut hulluksi?
Mikä saa ihmiset tappamaan viattomia sivullisia ihmisiä, kuten tapahtui Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa? Saavatko itsemurhapommittajat ja kaikenlaiset kahjot liiaksikin palstatilaa, mikä houkuttelee muita samankaltaisiin tekoihin?
Eikö uskontoa tekonsa keppihevosenaan käyttäviä pystytä palauttamaan kaidalle tielle, jos heitä pystytään paratiisin toivossa usuttamaan terrori-iskuihinkin?
Onko ihminen pohjimmiltaan paha? Kostavatko kaikki kaltoin kohdellut ihmiset? Mikä yhteiskunnassa on pielessä, kun se tuottaa silmittömään väkivaltaan turvautuvia yksilöitä?
Siinä vain pieni otos veneretken loppumatkan keskusteluista ja pohdinnoista. Mieluummin olisin manannut liian leutoa tuulta. Sataakin olisi saanut.
Synkistä aatoksista huolimatta vielä on kesää jäljellä. Toivottavasti se sujuu kepeämmissä mietteissä.