Parempia ideoita en ole kuullutkaan
Olen hämmentyneenä seurannut, kuinka moni on julkisuudessa ollut yhtäkkiä kovasti huolestunut ”syrjäseutujen palveluista”.
Huolta on tunnettu varsinkin sen jälkeen, kun liikenneministeri Anne Berner esitteli ehdotuksensa taksiliikenteen sääntelyn vähentämiseksi.
Epäilen, että kaikki eivät tiedä, mistä puhuvat, vaan luulevat tietävänsä.
Asun syrjäseudun kunnan syrjäkylällä. Olen luottamushenkilönä ollut monta kertaa mukana pohtimassa, miten oman kuntamme liikennettä voitaisiin hoitaa järkevämmin ja ympäristöä vähemmän rasittaen kuin nyt.
Parempia ideoita kuin Anne Bernerin kertomat en ole kuullutkaan.
Niiden avulla voidaan ratkaista maaseudun joukkoliikenneongelmia, lisätä maaseudun elinvoimaa ja turvata maalla asumista.
Oman kotiseutuni kaltaisia kuntia on paljon. Moni käy muualla töissä ja asioilla.
Olemme kuitenkin sellaisessa liikennemotissa, että on oltava oma auto, ehkä kaksikin. Bussivuorot palvelevat lähinnä koululaisia. Niiden matkassa voi päästä aamuisin, mutta eipä enää työpäivän jälkeen. Koulujen loma-aikoina ei ole edes menokyytiä.
Ja sopii kysyä sitäkin, olisiko edes järkevää, että isot bussit köröttelisivät pitkin kyliä muutama matkustaja kyydissä.
Niinpä sitten ajamme omilla autoillamme, enimmäkseen yksin.
Takseja on vain muutama. Matkat ovat pitkät, ja kyydeille tulee hintaa. Takseja käytetään, jos Kela korvaa. Koulukuljetuksista kunta (veronmaksajat) maksaa suolaista taksaa, 2,65 euroa kilometriltä. Kilpailu on vähäistä, jopa olematonta.
Mutta entä jos antaisimme omia autojamme enemmän yhteiseen käyttöön? Eikö se kuulostaisi järkevältäkin?
Sitähän Berner ehdottaa. Takseja voisi olla enemmän, ja jopa niin, että kuka tahansa voisi ajaa taksia pienimuotoisesti, enintään 10 000 euron vuotuiseen liikevaihtoon asti.
Erittäin kannatettavaa. Sehän olisi kelpo lisä joidenkin maaseudun ihmisten toimeentuloon, joka monesti koostuu pienistä palasista.
Näin tarjonta lisääntyisi. Palvelut eivät siis suinkaan vähenisi, vaan päin vastoin. Lisääntyvä tarjonta laskisi hintoja. Tästä kiittäisi veronmaksaja, jolle sopisi paljon paremmin esimerkiksi kovempi kilpailu koulukyydeissä.
Uudistus veisi kohti hienolta kuulostavaa ”jakamistaloutta”.
Sinne päin on välttämätönkin edetä. Jakamistalous merkitsee sitäkin, että yksityisautoja käytetään enemmän myös yhteisesti. Tämä vähentää autoilua ja liikenteen päästöjä.
Tämän kaiken mahdollistaa digitalisaatio. Tavoitamme tulevaisuudessa liikenteen tarjoajat puhelimiemme palveluilla. Voimme ostaa kuljetuspalveluja tai sopia esimerkiksi kimppakyydeistä vaivattomasti – jos laki antaa myöten.
Onnibussi- ja Uber-esimerkit kertovat, että tekniikan mahdollisuudet ovat käsillämme nopeammin kuin huomaammekaan. Nyt lainsäätäjä on tarttunut mahdollisuuksiin hyvällä tavalla. Ei tätä kehitystä kannata vastustaa, varsinkaan, kun se on kuitenkin turhaa. Mutta hallita sitä voi ja pitää.
Ai että unohdin turvallisuuden, luotettavuuden ja muut sellaiset? Ja höpsis. Kaikkihan ovat yhteisessä tarkkailussa. Autot katsastetaan. Naapurit tunnetaan.
Tervetuloa uusi aika.